Lusikka on monipuolisempi uistin kuin moni tavallinen siimankuluttaja tulee äkkiä ajatelleeksi. Lusikalla pystyy esimerkiksi ”jigittelemään” ja jopa jerkkaamaan.

Lusikkajigittelyksi olen kutsunut kalastustapaa, jolla lusikkaa kuljetetaan pohjan tuntumassa pompotellen aivan samalla uittotekniikalla kuin jigejä. Tällä tekniikalla yleensä kovin pintauintisen lusikan käyttöalue syvyyssuunnassa laajenee ratkaisevasti.


Siis näin se käy. Anna lusikan vajota pohjalle, ennen kuin ryhdyt kelaamaan sitä lainkaan. Huomaat pohjan saavuttamisen siitä, että siima äkkiä löystyy. Välittömästi tämän jälkeen voit aloittaa lusikan uittamisen, joka tapahtuu noin 1-3 nopean kammenpyöräytyksen ja niiden välissä vieheen pohjalle vajottamisen vuororytmillä.


Pidä vapa kaiken aikaa siiman suuntaisena, jolloin saat parhaan mahdollisen tuntuman vieheen uintiin ja kalojen tärppeihin. Lusikka siis kulkee pohjasta ylös ponnahdellen ja aina sinne takaisin leijaillen. Juuri tässä ilmeikkäässä putoamisvaiheessa kala normaalisti iskee, aivan kuten jigilläkin kalastettaessa.


Miksi sitten käyttää lusikkaa, jos jigillä voi tehdä saman? No siksi, että lusikka on toisinaan selvästi jigiä tehokkaampi! Esimerkiksi tilanteissa, missä kalat alkavat jo selvästi kyllästyä jigiin, kannattaa kaivaa lusikkarasia esille ja tarjota toisenlaista vaihtoehtoa. Syöntiin voi saada aivan uudenlaista eloa.


Itse olen käyttänyt lusikkajigittelyssä etenkin viisisenttistä Räsästä. Se on toiminut poikkeuksellisen hyvin kuhan heittokalastuksessa alkukesällä, kun kuhia etsitään noin 2-4 metrin syvyisten kutumatalikkojen luota, mutta välillä Räsänen on osoittautunut ylivoimaiseksi myös metsästettäessä keski- ja loppukesän kuhaa syvänteistä.


On selvästi päiviä, jolloin lusikka toimii jigejä paremmin, mutta totta kai tulee vastaan myös tilanteita, joissa puntit keikahtavat toisin päin. Vain kokeilemalla asia selviää.


Lusikan käyttö on hieman hankalaa silloin, kun pohja on kivikkoinen tai sellainen, että koukkuun tarttuu helposti roskia. Kolmihaarakoukku on tietenkin alttiimpi tarttumaan kiinni pohjaan kuin jigin yksihaarakoukku, ja lusikka on luonnollisesti kalliimpi menetettävä, jos joudutaan siima katkaisemaan.


Tätä ongelmaa voi pienentää uittamalla lusikkaa kaiken aikaa pohjan yläpuolella, vaikkei se ehkä ihan yhtä tehokasta olekaan kuin pohjalla pompottelu. Mutta eipähän tule kalustotappioitakaan.


Toinen mahdollisuus on korvata kolmihaarakoukku tukevalla yksihaaraisella. Itse olen laittanut koukkuun vielä pienen sirppihäntäjigin lisämausteeksi, ja johan on ollut tehokas viehe ainakin kuhalle!

Lusikkajerkkausta
Nokkalevyttömät jerkkivaaput ovat olleet kovasti muodissa viime vuosina, eikä syyttä, sillä niillä saa kalaa vallan loistavasti. Ison hauen pyytäjinä jerkit ovat lyöneet itsensä läpi erityisen vakuuttavasti.


Mutta antaakseen saalista nämä erikoisvaaput vaativat hieman pelimiehen silmää uittamisessa. Monet niistä eivät ui lainkaan, jos kalastaja vain veivaa kampea tasaisella nopeudella. Pitää siis ottaa käyttöön käsiala, jotta jerkille saadaan mieluisa liike.

Käsialoja on tietenkin monenlaisia. Yhteistä niille on epäsäännöllisyys. Joko vavankärkeä lyömällä tai kelausrytmiä vaihtelemalla pyritään vieheelle aikaansaamaan syöksähtelyjä ynnä monenlaisia muita kiemuroita tekevä liike, jota kalojen on vaikea vastustaa.


Helpoimmin uinnin loihtiminen tapahtuu kelaamalla, koska siinä voi samalla istua veneessä toisin kuin vapaa käytettäessä, jolloin on melkein pakko seisoa. Kelatessasi pidä siima vavan suuntaisena ja tee pari kolme nopeaa kammenkierrosta, jonka jälkeen sekunnin parin pysähdys. Taas kammenkierrokset ja pysäytys. Näin uittoon saadaan haluttua epätasaisuutta, joka antaa vaapulle mielenkiintoisesti puikkelehtivan uinnin.


Kuusamon Uistin on kehittänyt eräänlaisen jerkin Professor-lusikasta. Tämä hauska viehe toimii samalla uittotekniikalla kuin jerkkivaaput, paitsi että jerkki-Proffalla on käyttökelpoinen uinti aivan tavallisella suorakelauksellakin. Uittokikkoja ei siis välttämättä tarvitse hallita saaliin saamiseksi, jos kohta ne kyllä parantavat Professorin toimimista.


Jerkit ovat parhaimmillaan pyydettäessä haukea kylmänveden aikaan, joten kannattaa kokeilla jo seuraavana keväänä tai syksynä!

Jari Tuiskunen, Erä-lehden kalastusasiantuntija

Lue lisää:
Ohjeita leikareiden ja perukkeiden valintaan
Näin valitaan hyvä uistin kesäkalastukseen
Värillä on väliä kalastuksessa